Rahavaikeuksista ja lainalla elämisestä

Projektini Suomen museoiden läpikäymisestä on melko kunnianhimoinen, ja välillä olenkin joutunut miettimään, onko tämä kaiken sen vaivan ja rahan arvoista. Tulenko kokemaan niin paljon iloa tästä projektista, että se korvaisi menetetyn ajan ja rahan?

Kuten osa lukijoistani tietää, en ole mitenkään hyvätuloinen. Raha on ollut lähes aina melko tiukilla, ja ylimääräistä ei juuri ole sukanvarteen kertynyt. Olen kuitenkin kerryttänyt vuosien aikana jonkin verran säästöjä, joita voin nyt käyttää näiden reissujen rahoittamiseen.En siis sentään ole ihan P.A, mutta melko tiukille tämä vetää meikäläisen budjetin. Jos rahatilanne kuitenkin menee oikeasti huonoksi, lopetan tämän projektin, tai ainakin siirrän sen valmistumista tulevaisuuteen. Mikään sellainen intohimoinen toimija en ole, että vetäisin tämän päätökseen vaikka rahattomana. Ei, kyllä mä tarviin sitä rahaa muuhunkin elämään.

Voin kertoa, että kerran nuorempana olin oikeasti ihan rahaton. Niin rahaton, että sitä rahaa piti saada keinolla millä hyvänsä, tai siis toi kuullostaa nyt vähän pahemmalta kuin tarkoitan. Tarkoitan siis, että turvauduin pahimpina aikoina pikavippeihin, ja melkein jäin niihin koukkuun. Onneksi sain itseni siitä ojasta kaivettua ylös, sillä siinä olisi oikeasti voinut käydä todella pahasti! Tiedän, että vippien suosio on ollut vain kasvussa vuosien aikana, ja nykyään niitä otetaan entistä enemmän. Pelottavaa kyllä, nuoret ottavat yhä enemmän pikalainoja, jotka aiheuttavat helposti ongelmia joita he eivät osaa edes kuvitella. Nuorten pikavipit onkin musta tosi pelottava asia, ja pelkään että niiden suosio kasvaa liiankin kovaksi. Muistan nimittäin ite hyvin, kuinka haastavaa tosta lainasta oli selvitä lopuksi. Vähän pelottavaa on must sekin, että tarjolla on jopa jotain 50e vippejä.

Nykyään oonkin ton takia tosi tarkka rahankäytöstä, ja varmistan jo ajoissa että sitä oikeasti riittää. Teidän lukijoiden ei siis tarvitse huolehtia ja murehtia siitä, että minulla tulisi rahaongelmia tän kaiken suomenmatkailun yhteydessä. Osaan nykyään pysyä kärryillä paljonko rahaa on, paljonko sitä on tulossa, ja paljonko sitä on mennyt ja tulee menemään.

Tää projekti onkin todennäköisesti hieman pidempikestoinen juuri sen takia, että rahoituksen takia joudun hieman pitämään tahtia rauhallisena. Täytyypi siis kirjoitella tänne sitten aina kaikkea hieman muunlaisia kirjoituksia. Tykkään kyllä kirjoitella ja käsitellä erityisesti noita salitouhuja, sillä täällä “oikeassa elämässä” en tunne oikein ketään, joka jaksaisi niitä kuunnella. Netissä voin niistä kuitenkin kirjoitella, ja ainakin uskotella itselleni että joku niistä on kiinnostunutkin 😀 Se on eräänlaista terapiaa mulle samalla, tosi halpaa sellaista. Paljon edullisempaa kuin jos katsoo pikavippien hintoja (esimerkiksi lmvma.com)

Jos miettii tulevaa, seuraava säästökohde alkaisi mullakin olla asunto. Asuntolainaa tarvitsisi ottaa varmaan tässä parin kolmen vuoden sisällä, ja alkaa mielummin maksaa tota omaa asuntoa kuin vuokraa. Alan pikku hiljaa olla tietoinenkin, missä haluan ainakin muutaman seuraavan vuoden asua, joten se auttaa lainan ottoa. Sitähän kannattaa mun mielestä ainakin hetki asua vuokralla, jotta tietää sitten mihin paikkakuntaan on valmis oman asunnon myötä sitoutua. Ne on kuitenkin sen verran enemmän sitovia, ettei kannatta heti sitoa itseään yhteen paikkaan, jos ei tiedä uransa kuvioistakaan oikein mitään.

Muuten voin vielä kuitenkin elää melko huoletonta elämää, ja käyttää vielä rahaa jota vähän kertyy tähän projektiin. Pysykää siis kuulolla, kohta tulee varmasti jotakin jo museoihin liittyvää kirjoitusta

 

Dieetti is ON!

Nyt kuulkaa kaverit on semmonen homma että pieni dieetti ei ois pahitteeksi. Kisa-ajatuksen kuoppaamisesta on nyt yheksän viikkoa ja se kyllä näkyy ja tuntuu! Oon ollu sen jälkeen välillä ruodussa ja välillä hunningolla, myös sen näkee ja tuntee. Valmentaja määräs viime visiitillä aerobiset toistaiseksi pois ja salitreenit muuttu kovemmiksi mutta vähemmän energiaa kuluttaviksi, ruokien pysyessä samana.

Erkkikin ymmärtää että kulutus väheni radikaalisti, siihen päälle kun omin luvin ämppää viikonloppuisin sitä, tätä ja vähän tuota, on soppa valmis ja turvonnut turilas todellisuutta.
Hyvin, HYVIN poikkeuksellisesti ei yhtään kuvaa tähän postaukseen, päivittelen piakkoin ajan kanssa uudelleen, halusin vain ilmoittaa teille että nyt Voimariini kondikseen, por favor! Dieetti ei tarkoita sitä samaa mitä tehtiin kisatavoite mielessä, eli nyt se hoidetaan maltillisemmin jotta pää ja kropan normitoiminnot pysyy matkassa mukana. Ne toimiikin mulla nyt mittarina siitä, onko tahti ok.

Kuullaan! Kuvatodisteitakin ehkä tulossa.. 😀

Koskenlaskua, retkimelontaa ja karhuja…

Olen jo kolme vuotta tehnyt lähes täysipäiväisesti freelancer toimittajan hommia. Alueinani ovat olleet matkailu, liikunta ja ravinto sekä erilaiset eläimet. Työ on vienyt minua ympäri maailman tai itse asiassa olen ottanut työn mukaani. Elämästä voi rakentaa juuri sellaisen kuin itse haluaa. Itse olen aina rakastanut matkustamista ja aloinkin miettiä, mikä voisi olla minulle sopiva työ matkailun ehdoilla. Koska osaan ja pidän kirjoittamisesta sekä tykkään kuvata, niin idea syntyi melko helposti. Sitten vain aloin kontaktoida eri tahoja ja laittaa jalkaa jokaisen oven väliin. Pikkuhiljaa minulle alkoi muodostumaan asiakasverkosto, ketkä tilasivat minulta juttuja yhä uudelleen. Olin yht’äkkiä siis toimittaja. Työtäni reissaavana toimittajana ihastellaan usein ”unelmien työnä” – etenkin kun kyseessä on matkat lämpimiin maihin. Olen kuitenkin tehnyt kovasti hommia saavuttaakseni tämän tilanteen, ja ei ne jutut itsestään synny. Toisinaan sanainen arkku ei avaudu ja juttujen kirjoittaminen on todella tervan juontia. Useimmiten juttu kuitenkin luistaa ja homma etenee kivuttomasti. Teen ehdottomasti sitä työtä mistä pidän ja se tekee jokaisesta työpäivästäni kiinnostavan. Kannustakin kaikkia hankkimaan ammatin tai töitä mistä pitää aidosti, niin ”töitä ei tarvitse tehdä hetkeäkään”. VOIT MUUTEN LUKEA AIEMPIA KIRJOITUKSIANI fit.fi SIVUILTA, kirjoitin Fitin kotisivuille pari vuotta kotoa ja maailmalta.

kuusamotie

Kesää kaiholla muistellen!

Viime kesänä työmatkani suuntautui Keski-Suomeen sekä Kuusamon seudulle. Tervon suunnilla tein ensin parin päivän retkimelontaretken, minne sain oppaakseni Weltsun. Melominen on rentoa puuhaa, mutta saa siitä aikaiseksi kunnon treeninkin jos sikseen. Melonta käy erityisesti yläkroppaan ja tekniikan tulee olla oikea. Muussa tapauksessa melominen tuntuu paikoissa missä sen ei tarvitsisi tuntua. Veden vastus on hyvä lihaskuntotreeni ja mitä kovempi vastatuuli, sitä rankemmaksi meno käy. Retkimelontaa voi harrastaa kuka tahansa, ja se onkin mainio keino nähdä Suomen luontoa ihan uudesta näkökulmasta. Välillä voi poiketa keräämään metsään vaikka marjoja tai sieniä, ja uimaan pulahtaminenkin on ihan sallittua. Tosin kanoottiin kipuaminen onkin ihan oma juttunsa. Vaihtamalla kanootin puolta saa treenattua molempia puolia kropasta. Kerrallaan jaksaa yleensä meloa korkeintaan pari tuntia ja sitten on melkein pidettävä taukoa. Tässä on muuten laji mikä ei jäänyt pelkkään yhteen kertaan – suosittelen kokeilemaan.

Oulangan kansallispuistossa koettu koskenlasku oli parempi kuin vastaava esimerkiksi Uudessa Seelannissa tai Australiassa. Eli ei tarvitse kovin kauas ”lähteä kalaan”…

Tervosta matka jatkui ylös Kuusamoon saakka. Pitkän automatkan jälkeen pääsin jälleen melomaan, mutta tällä kertaa koskenlaskun merkeissä. En ole ennen laskenut koskea Suomessa ja kokemus oli aivan mahtava. Oulangan kansallispuiston maisemissa mieli lepää, tosin kosket ovat paikka paikoin sen verran vuolaita, että siinä vaiheessa jäävät maisemat sivuosaan, kun kuohut alkavat. Koskenlaskun lisäksi Oulangassa voi patikoida useilla eri reiteillä. Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin mittainen helppokulkuinen polku ja sen tallustaa ripeimmillään 2,5 tunnissa. Aikaa saa toki kulumaan paljon pidempäänkin, mutta siis treenimielessä reitillä saa kyllä hien pintaan (erityisesti kulkiessa reittiä vastapäivään).

Ihana Arolan tilan aamupala – suomalainen ruoka on ihan parasta ja niin terveellistä, että se hakee vertaistaan…

Paljon matkustaneena voin todeta, että Suomi on ihan yhtä mielenkiintoinen matkailumaa, kun moni ”eksoottisempikin” paikka. Helsingissä aina asuneena olin ihan yhtä hämmentynyt Arolan tilan karhun bongauksesta kuin Sumatran orankireissustakin. Mitäs jos ensi kerralla matkailisitkin kotimaassa?

Nestepaukku täällä moi!

Nonii! Taas oli ihan kevyt tauko tästä touhusta ja se kyllä näkkyy ja tuntuu! 😀 Oon semmonen paukku nyt että ei herranjee sentään. Musta tuntuu että mua ympäröi semmonen pehmeä kerros, joka siis on ihan totta eikä pelkkä tunne, nimittäin nestepöhöt on päällä. Nestepöhön lisäks oon keränny pikkusen fläsää. Voisin vaikka taas syyttää menkkoja, meneekö läpi? Jos tavallaan laskee yhteen menkkoja EDELTÄVÄN ajan, itse menkat ja vielä menkkojen JÄLKEISEN ajan ni johan siinä kaks viikkoa meneeki ja sitten se alkaa alusta, haha.. 😀

levilta

Semmosta! 😀 Melekonen fitnessmuija, kyllä. Mutta nyt voi kyllä sanoa että kyllä maistu rahka hyvältä. Meen nyt jonku aikaa vähä vähemmillä hiilareilla ni saa nuo nesteet tosta pois ja kattoo sitte että mitä työnsarkaa oon ittelleni keränny. Taaskaan/edelleenkään en ressaa enkä kadu koska itte oon jokaisen kakunpalan suuhuni tunkenu ja nauttinu siitä. Muah.

Sitäpaitti kaikesta turvotuksesta huolimatta kuulin kommenttia siitä että mulla on ”bikini fitness- perse”, joka on ehkä kuitenki maailmankaikkeuden paras kohteliaisuus. Eli en oo ihan menettäny kaikkea, huh. Ei muutako kuorimaan siis vaan!

Kippee oon edelleen (ei auta yhtään tuo hiilari-sokeri-mättö tohon, pahentaa vaan) eli reenit oottakoot, onneks kuitenkin pelkällä ruokavaliollaki saa ihmeitä aikaan. 😉
Hyvä me, hyvä meiän tiimi!