Koskenlaskua, retkimelontaa ja karhuja…

Olen jo kolme vuotta tehnyt lähes täysipäiväisesti freelancer toimittajan hommia. Alueinani ovat olleet matkailu, liikunta ja ravinto sekä erilaiset eläimet. Työ on vienyt minua ympäri maailman tai itse asiassa olen ottanut työn mukaani. Elämästä voi rakentaa juuri sellaisen kuin itse haluaa. Itse olen aina rakastanut matkustamista ja aloinkin miettiä, mikä voisi olla minulle sopiva työ matkailun ehdoilla. Koska osaan ja pidän kirjoittamisesta sekä tykkään kuvata, niin idea syntyi melko helposti. Sitten vain aloin kontaktoida eri tahoja ja laittaa jalkaa jokaisen oven väliin. Pikkuhiljaa minulle alkoi muodostumaan asiakasverkosto, ketkä tilasivat minulta juttuja yhä uudelleen. Olin yht’äkkiä siis toimittaja. Työtäni reissaavana toimittajana ihastellaan usein ”unelmien työnä” – etenkin kun kyseessä on matkat lämpimiin maihin. Olen kuitenkin tehnyt kovasti hommia saavuttaakseni tämän tilanteen, ja ei ne jutut itsestään synny. Toisinaan sanainen arkku ei avaudu ja juttujen kirjoittaminen on todella tervan juontia. Useimmiten juttu kuitenkin luistaa ja homma etenee kivuttomasti. Teen ehdottomasti sitä työtä mistä pidän ja se tekee jokaisesta työpäivästäni kiinnostavan. Kannustakin kaikkia hankkimaan ammatin tai töitä mistä pitää aidosti, niin ”töitä ei tarvitse tehdä hetkeäkään”. VOIT MUUTEN LUKEA AIEMPIA KIRJOITUKSIANI fit.fi SIVUILTA, kirjoitin Fitin kotisivuille pari vuotta kotoa ja maailmalta.

kuusamotie

Kesää kaiholla muistellen!

Viime kesänä työmatkani suuntautui Keski-Suomeen sekä Kuusamon seudulle. Tervon suunnilla tein ensin parin päivän retkimelontaretken, minne sain oppaakseni Weltsun. Melominen on rentoa puuhaa, mutta saa siitä aikaiseksi kunnon treeninkin jos sikseen. Melonta käy erityisesti yläkroppaan ja tekniikan tulee olla oikea. Muussa tapauksessa melominen tuntuu paikoissa missä sen ei tarvitsisi tuntua. Veden vastus on hyvä lihaskuntotreeni ja mitä kovempi vastatuuli, sitä rankemmaksi meno käy. Retkimelontaa voi harrastaa kuka tahansa, ja se onkin mainio keino nähdä Suomen luontoa ihan uudesta näkökulmasta. Välillä voi poiketa keräämään metsään vaikka marjoja tai sieniä, ja uimaan pulahtaminenkin on ihan sallittua. Tosin kanoottiin kipuaminen onkin ihan oma juttunsa. Vaihtamalla kanootin puolta saa treenattua molempia puolia kropasta. Kerrallaan jaksaa yleensä meloa korkeintaan pari tuntia ja sitten on melkein pidettävä taukoa. Tässä on muuten laji mikä ei jäänyt pelkkään yhteen kertaan – suosittelen kokeilemaan.

Oulangan kansallispuistossa koettu koskenlasku oli parempi kuin vastaava esimerkiksi Uudessa Seelannissa tai Australiassa. Eli ei tarvitse kovin kauas ”lähteä kalaan”…

Tervosta matka jatkui ylös Kuusamoon saakka. Pitkän automatkan jälkeen pääsin jälleen melomaan, mutta tällä kertaa koskenlaskun merkeissä. En ole ennen laskenut koskea Suomessa ja kokemus oli aivan mahtava. Oulangan kansallispuiston maisemissa mieli lepää, tosin kosket ovat paikka paikoin sen verran vuolaita, että siinä vaiheessa jäävät maisemat sivuosaan, kun kuohut alkavat. Koskenlaskun lisäksi Oulangassa voi patikoida useilla eri reiteillä. Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin mittainen helppokulkuinen polku ja sen tallustaa ripeimmillään 2,5 tunnissa. Aikaa saa toki kulumaan paljon pidempäänkin, mutta siis treenimielessä reitillä saa kyllä hien pintaan (erityisesti kulkiessa reittiä vastapäivään).

Ihana Arolan tilan aamupala – suomalainen ruoka on ihan parasta ja niin terveellistä, että se hakee vertaistaan…

Paljon matkustaneena voin todeta, että Suomi on ihan yhtä mielenkiintoinen matkailumaa, kun moni ”eksoottisempikin” paikka. Helsingissä aina asuneena olin ihan yhtä hämmentynyt Arolan tilan karhun bongauksesta kuin Sumatran orankireissustakin. Mitäs jos ensi kerralla matkailisitkin kotimaassa?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *