Rahavaikeuksista ja lainalla elämisestä

Projektini Suomen museoiden läpikäymisestä on melko kunnianhimoinen, ja välillä olenkin joutunut miettimään, onko tämä kaiken sen vaivan ja rahan arvoista. Tulenko kokemaan niin paljon iloa tästä projektista, että se korvaisi menetetyn ajan ja rahan?

Kuten osa lukijoistani tietää, en ole mitenkään hyvätuloinen. Raha on ollut lähes aina melko tiukilla, ja ylimääräistä ei juuri ole sukanvarteen kertynyt. Olen kuitenkin kerryttänyt vuosien aikana jonkin verran säästöjä, joita voin nyt käyttää näiden reissujen rahoittamiseen.En siis sentään ole ihan P.A, mutta melko tiukille tämä vetää meikäläisen budjetin. Jos rahatilanne kuitenkin menee oikeasti huonoksi, lopetan tämän projektin, tai ainakin siirrän sen valmistumista tulevaisuuteen. Mikään sellainen intohimoinen toimija en ole, että vetäisin tämän päätökseen vaikka rahattomana. Ei, kyllä mä tarviin sitä rahaa muuhunkin elämään.

Voin kertoa, että kerran nuorempana olin oikeasti ihan rahaton. Niin rahaton, että sitä rahaa piti saada keinolla millä hyvänsä, tai siis toi kuullostaa nyt vähän pahemmalta kuin tarkoitan. Tarkoitan siis, että turvauduin pahimpina aikoina pikavippeihin, ja melkein jäin niihin koukkuun. Onneksi sain itseni siitä ojasta kaivettua ylös, sillä siinä olisi oikeasti voinut käydä todella pahasti! Tiedän, että vippien suosio on ollut vain kasvussa vuosien aikana, ja nykyään niitä otetaan entistä enemmän. Pelottavaa kyllä, nuoret ottavat yhä enemmän pikalainoja, jotka aiheuttavat helposti ongelmia joita he eivät osaa edes kuvitella. Nuorten pikavipit onkin musta tosi pelottava asia, ja pelkään että niiden suosio kasvaa liiankin kovaksi. Muistan nimittäin ite hyvin, kuinka haastavaa tosta lainasta oli selvitä lopuksi.

Nykyään oonkin ton takia tosi tarkka rahankäytöstä, ja varmistan jo ajoissa että sitä oikeasti riittää. Teidän lukijoiden ei siis tarvitse huolehtia ja murehtia siitä, että minulla tulisi rahaongelmia tän kaiken suomenmatkailun yhteydessä. Osaan nykyään pysyä kärryillä paljonko rahaa on, paljonko sitä on tulossa, ja paljonko sitä on mennyt ja tulee menemään.

Tää projekti onkin todennäköisesti hieman pidempikestoinen juuri sen takia, että rahoituksen takia joudun hieman pitämään tahtia rauhallisena. Täytyypi siis kirjoitella tänne sitten aina kaikkea hieman muunlaisia kirjoituksia. Tykkään kyllä kirjoitella ja käsitellä erityisesti noita salitouhuja, sillä täällä “oikeassa elämässä” en tunne oikein ketään, joka jaksaisi niitä kuunnella. Netissä voin niistä kuitenkin kirjoitella, ja ainakin uskotella itselleni että joku niistä on kiinnostunutkin 😀 Se on eräänlaista terapiaa mulle samalla, tosi halpaa sellaista.

Jos miettii tulevaa, seuraava säästökohde alkaisi mullakin olla asunto. Asuntolainaa tarvitsisi ottaa varmaan tässä parin kolmen vuoden sisällä, ja alkaa mielummin maksaa tota omaa asuntoa kuin vuokraa. Alan pikku hiljaa olla tietoinenkin, missä haluan ainakin muutaman seuraavan vuoden asua, joten se auttaa lainan ottoa. Sitähän kannattaa mun mielestä ainakin hetki asua vuokralla, jotta tietää sitten mihin paikkakuntaan on valmis oman asunnon myötä sitoutua. Ne on kuitenkin sen verran enemmän sitovia, ettei kannatta heti sitoa itseään yhteen paikkaan, jos ei tiedä uransa kuvioistakaan oikein mitään.

Muuten voin vielä kuitenkin elää melko huoletonta elämää, ja käyttää vielä rahaa jota vähän kertyy tähän projektiin. Pysykää siis kuulolla, kohta tulee varmasti jotakin jo museoihin liittyvää kirjoitusta